Esit­te­ly

Hinnasto-(2)

Eli­na Hau­ta­la — Kou­lu­tet­tu hevo­sen­hoi­ta­ja ja kengittäjä

Olen Eli­na Hau­ta­la, hevo­sen­hoi­ta­ja, ken­git­tä­jä, HPT Hevos­tai­to-osaa­ja® sekä tra­de­no­mio­pis­ke­li­ja Kokkolasta.

Aloi­tin hevo­sis­ta haa­vei­le­mi­sen jo alle kou­lui­käi­se­nä. Omin kol­me hie­hoa iso­van­hem­pie­ni nave­tas­ta. Har­jai­lin ja hoi­din nii­tä kuin hevo­sia samal­la kuvi­tel­len, kuin­ka voi­sin isom­pa­na rat­sas­taa niil­lä. Vali­tet­ta­vas­ti en leh­mil­lä rat­sas­tus­haa­vet­ta­ni pääs­syt toteut­ta­maan, kos­ka iso­van­hem­mat lait­toi­vat leh­mät pois, kun olin noin eskari-ikäinen

8‑vuotiaasta 15-vuo­ti­aak­si asti hoi­din ja rat­sas­tin epä­sään­nöl­li­sen sään­nöl­li­ses­ti eri­lai­sia hevo­sia. Pää­sään­töi­ses­ti enti­siä ravu­rei­ta ja pus­ka­rat­su­ja, kun­nes van­hem­pa­ni osti­vat minul­le oman hevo­sen, lv-tam­ma Violan.

Vio­la on ex-ravu­ri, jon­ka raviu­ra ei kos­kaan pääs­syt kun­nol­la käyn­tiin lii­an ven­to­jen taka­vuo­his­ten takia. Se oli kui­ten­kin tot­tu­nut kan­ta­maan rat­sas­ta­jaa seläs­sään, mut­tei osan­nut mitään eri­koi­sem­pia kou­lu­kie­mu­roi­ta ‒ tosin en kyl­lä osan­nut sil­loin minäkään.

Kesäl­lä Vio­lan tul­tua asiat sujui­vat aluk­si hyvin, mut­ta syk­syn tul­les­sa Vio­la ei anta­nut­kaan enää hel­pos­ti kiin­ni tar­has­sa ja talut­taes­sa alkoi ilme­tä ongel­mia, pahim­mil­laan jopa hyp­pi pys­tyyn. Rat­sas­taes­sa en aina saa­nut sitä ravaa­maan tai ravi­pät­kät eivät olleet yhte­näi­ses­ti kovin pit­kiä. Lauk­kaa en edes vie­lä haa­veil­lut kokei­le­va­ni, kos­ka omat tai­dot eivät sii­hen riittäneet.

Olin epä­toi­voi­nen. Oli­han minul­le osto­het­kel­lä luvat­tu maa­il­man kil­tein hevo­nen. Tie­dos­tin jo, että meil­lä oli auk­to­ri­teet­tion­gel­mia. Myös­kin omat rat­sas­tus­tai­to­ni oli­vat hyvin mität­tö­mät, enhän ollut kos­kaan käy­nyt kun­nol­la ratsastustunneilla.

Etsit­tyä­ni jo pidem­män aikaa apua ongel­miim­me, löy­sin Pako­lan Mer­vin net­ti­si­vut ja pää­tin ottaa yhteyt­tä. Tun­sin epä­on­nis­tu­nee­ni hevo­se­no­mis­ta­ja­na ja häpe­sin tilan­net­tam­me, kuin­ka en pär­jän­nyt­kään oman hevo­se­ni kans­sa. Olin kui­ten­kin hel­pot­tu­nut, kos­ka tun­sin, että nyt joku oikeas­ti halu­aa ja mah­dol­li­ses­ti pys­tyy aut­ta­maan. Täs­tä kaik­ki vas­ta alkoikin.

Sain jo ensim­mäi­ses­tä maas­ta­kä­sit­te­ly­val­men­nuk­ses­ta niin pal­jon apua ja uuden näke­myk­sen hevo­sen kans­sa työs­ken­te­lyyn, ettei sitä tun­ne­ti­laa pys­ty sanoin kuvai­le­maan, se täy­tyy kokea. Vio­la oli­kin juu­ri sel­lai­nen hevo­nen, kun osto­ti­lan­tees­sa Vio­laa kuvail­tiin, en vain itse ollut osan­nut käsi­tel­lä sitä oikein.

Vio­la ja Eli­na syk­syl­lä 2013

17-vuo­ti­aa­na en men­nyt­kään kesä­töi­hin, vaan kul­jin Niva­las­sa Mer­vil­lä opis­sa. Aluk­si autoin vain hevos­ten varus­ta­mi­ses­sa ja muis­sa tal­li­hom­mis­sa seu­ra­ten tar­kas­ti vie­res­tä, kuin­ka Mer­vi kou­lut­ti ja rat­sas­ti hevo­sia. Pik­ku­hil­jaa avus­tin myös itse kou­lu­tuk­ses­sa ja ennen kuin huo­ma­sin­kaan, pää­sin jo kou­lut­ta­maan Mer­vin val­vo­van sil­män alla hevo­sil­le perus­asioi­ta. Esi­mer­kik­si juok­sut­ta­maan hevo­sia pyö­rö­ai­tauk­ses­sa tai narus­sa, teke­mään talu­tus- ja sie­dä­tys­har­joi­tuk­sia, opet­ta­maan 3‑vuotiasta nuor­ta satu­laan ja pal­jon muu­ta. Opin tuon kesän aika­na niin kou­lu- kuin län­nen­rat­sas­tuk­ses­ta, sekä hevos­ten kou­lut­ta­mi­ses­ta val­ta­vas­ti. Par­haim­mil­laan pää­sin päi­vän aika­na 4–5 eri­lai­sen hevo­sen sel­kään, joi­den jäl­keen vie­lä hyö­dyn­sin oppi­mia­ni asioi­ta Violaan.

Sil­le tiel­le olen jää­nyt, eikä pois pää­syä enää ole. Mel­kein kai­ken mah­dol­li­sen vapaa-ajan olen tuon kesän jäl­keen käyt­tä­nyt seu­ra­ten ja avus­taen Mer­viä eri­lais­ten hevos­ten kou­lu­tuk­ses­sa ja täl­lä het­kel­lä työs­ken­te­len­kin noin 1–2 ker­taa vii­kos­sa teh­den tal­li­töi­tä ja kou­lut­taen hevo­sia Hevostaitokeskuksessa.

Vio­lan kans­sa olem­me yhdes­sä kehit­ty­neet jo niin pal­jon, että Sie­vis­sä tutus­sa koti­maas­tos­sa pys­tym­me käy­mään kuo­lai­met­ta kevyi­tä käyn­ti-ravi maas­to­ja. Vio­la kul­kee jo oikein päin käyn­nis­sä ja ravis­sa, sekä hie­man on pääs­ty har­joit­te­le­maan kokoa­via liik­kei­tä käyn­nis­sä. Lauk­ka on par­haim­mil­laan muka­va ja kol­mi­tah­ti­nen, mut­ta sil­ti raa­ka. Olen pyr­ki­nyt pitä­mään Vio­lan kou­lu­rat­su­na, sil­ti olem­me ker­ran pääs­seet kokei­le­maan län­nen­rat­sas­tus­ta, jos­sa Vio­la toi­mi todel­la hienosti.

Syk­sy 2017

Minul­le on useam­pi ihmi­nen sano­nut, että ei kan­na­ta läh­teä hevo­sa­lal­le. Olen sil­ti aina haa­veil­lut työs­tä eläin­ten paris­sa ja eri­tyi­ses­ti tutus­tut­tua­ni hevos­ten kou­lut­ta­mi­seen ja luon­nol­li­siin hevos­mies­tai­toi­hin on kiin­nos­tus hevo­sa­laa koh­taan kas­va­nut. Lukion jäl­keen hain opis­ke­le­maan Kaus­ti­sel­le hevos­ta­lou­den perus­tut­kin­toa ja Kok­ko­laan Cent­ria ammat­ti­kor­kea­kou­luun tra­de­no­mik­si. Minut valit­tiin opis­ke­le­maan kum­paan­kin kou­luun. Ajat­te­lin, että tra­de­no­mio­pin­not ovat var­mem­pi vaih­toeh­to tule­vai­suu­den kan­nal­ta. Vie­lä sil­loin en pitä­nyt mah­dol­li­se­na aja­tus­ta, että voi­sin opis­kel­la sekä AMK:ssa, että ammat­ti­kou­lus­sa samaan aikaan.

Aloi­tin tra­de­no­mio­pin­not syk­syl­lä 2017. Nopeas­ti huo­ma­sin, että minul­le jäi val­ta­vas­ti vapaa-aikaa kou­lun ulko­puo­lel­le, joten hain uudes­taan Kaus­ti­sel­le opis­ke­le­maan ja aloi­tin puo­li­vuot­ta myö­hem­min hevos­ta­lou­den perus­tut­kin­non opin­not, jos­ta val­mis­tuin syk­syl­lä 2019 hevo­sen­hoi­ta­jak­si sekä ken­git­tä­jä­kä­si. Syk­syl­lä 2018 aloin myös käy­mään Niva­las­sa Hevos­tai­to­kes­kuk­ses­sa HPT-hevos­tai­to-osaa­ja® kou­lu­tus­ta, jon­ka sain pää­tök­seen lop­pu­ke­säs­tä 2019.

Tule­vai­suu­des­sa haa­vee­na­ni on AMK opin­to­jen jäl­keen opis­kel­la ken­git­tä­jän ammat­ti­tut­kin­to, sekä jat­ku­vas­ti syven­tää omaa osaa­mis­ta­ni hevos­ten kou­lut­ta­mi­ses­ta ja nii­den hyvin­voin­nis­ta. Omal­la osaa­mi­sel­la­ni haluan lisä­tä ihmis­ten tie­tout­ta hevos­ten laji­tyy­pil­li­ses­tä käyt­täy­ty­mi­ses­tä, hevos­ten nopeas­ta oppi­mis­ky­vys­tä, sekä sii­tä, kuin­ka pie­nil­lä asioil­la voi­daan saa­da hevo­sis­ta ren­to­ja, sekä saa­daan hevo­sen ja ihmi­sen välis­tä luot­ta­mus­ta syvennettyä.