
Elina Hautala — Koulutettu hevosenhoitaja ja kengittäjä
Olen Elina Hautala, hevosenhoitaja, kengittäjä, HPT Hevostaito-osaaja® sekä tradenomiopiskelija Kokkolasta.
Aloitin hevosista haaveilemisen jo alle kouluikäisenä. Omin kolme hiehoa isovanhempieni navetasta. Harjailin ja hoidin niitä kuin hevosia samalla kuvitellen, kuinka voisin isompana ratsastaa niillä. Valitettavasti en lehmillä ratsastushaavettani päässyt toteuttamaan, koska isovanhemmat laittoivat lehmät pois, kun olin noin eskari-ikäinen
8‑vuotiaasta 15-vuotiaaksi asti hoidin ja ratsastin epäsäännöllisen säännöllisesti erilaisia hevosia. Pääsääntöisesti entisiä ravureita ja puskaratsuja, kunnes vanhempani ostivat minulle oman hevosen, lv-tamma Violan.
Viola on ex-ravuri, jonka raviura ei koskaan päässyt kunnolla käyntiin liian ventojen takavuohisten takia. Se oli kuitenkin tottunut kantamaan ratsastajaa selässään, muttei osannut mitään erikoisempia koulukiemuroita ‒ tosin en kyllä osannut silloin minäkään.
Kesällä Violan tultua asiat sujuivat aluksi hyvin, mutta syksyn tullessa Viola ei antanutkaan enää helposti kiinni tarhassa ja taluttaessa alkoi ilmetä ongelmia, pahimmillaan jopa hyppi pystyyn. Ratsastaessa en aina saanut sitä ravaamaan tai ravipätkät eivät olleet yhtenäisesti kovin pitkiä. Laukkaa en edes vielä haaveillut kokeilevani, koska omat taidot eivät siihen riittäneet.
Olin epätoivoinen. Olihan minulle ostohetkellä luvattu maailman kiltein hevonen. Tiedostin jo, että meillä oli auktoriteettiongelmia. Myöskin omat ratsastustaitoni olivat hyvin mitättömät, enhän ollut koskaan käynyt kunnolla ratsastustunneilla.
Etsittyäni jo pidemmän aikaa apua ongelmiimme, löysin Pakolan Mervin nettisivut ja päätin ottaa yhteyttä. Tunsin epäonnistuneeni hevosenomistajana ja häpesin tilannettamme, kuinka en pärjännytkään oman hevoseni kanssa. Olin kuitenkin helpottunut, koska tunsin, että nyt joku oikeasti haluaa ja mahdollisesti pystyy auttamaan. Tästä kaikki vasta alkoikin.
Sain jo ensimmäisestä maastakäsittelyvalmennuksesta niin paljon apua ja uuden näkemyksen hevosen kanssa työskentelyyn, ettei sitä tunnetilaa pysty sanoin kuvailemaan, se täytyy kokea. Viola olikin juuri sellainen hevonen, kun ostotilanteessa Violaa kuvailtiin, en vain itse ollut osannut käsitellä sitä oikein.

Viola ja Elina syksyllä 2013
17-vuotiaana en mennytkään kesätöihin, vaan kuljin Nivalassa Mervillä opissa. Aluksi autoin vain hevosten varustamisessa ja muissa tallihommissa seuraten tarkasti vierestä, kuinka Mervi koulutti ja ratsasti hevosia. Pikkuhiljaa avustin myös itse koulutuksessa ja ennen kuin huomasinkaan, pääsin jo kouluttamaan Mervin valvovan silmän alla hevosille perusasioita. Esimerkiksi juoksuttamaan hevosia pyöröaitauksessa tai narussa, tekemään talutus- ja siedätysharjoituksia, opettamaan 3‑vuotiasta nuorta satulaan ja paljon muuta. Opin tuon kesän aikana niin koulu- kuin lännenratsastuksesta, sekä hevosten kouluttamisesta valtavasti. Parhaimmillaan pääsin päivän aikana 4–5 erilaisen hevosen selkään, joiden jälkeen vielä hyödynsin oppimiani asioita Violaan.
Sille tielle olen jäänyt, eikä pois pääsyä enää ole. Melkein kaiken mahdollisen vapaa-ajan olen tuon kesän jälkeen käyttänyt seuraten ja avustaen Merviä erilaisten hevosten koulutuksessa ja tällä hetkellä työskentelenkin noin 1–2 kertaa viikossa tehden tallitöitä ja kouluttaen hevosia Hevostaitokeskuksessa.
Violan kanssa olemme yhdessä kehittyneet jo niin paljon, että Sievissä tutussa kotimaastossa pystymme käymään kuolaimetta kevyitä käynti-ravi maastoja. Viola kulkee jo oikein päin käynnissä ja ravissa, sekä hieman on päästy harjoittelemaan kokoavia liikkeitä käynnissä. Laukka on parhaimmillaan mukava ja kolmitahtinen, mutta silti raaka. Olen pyrkinyt pitämään Violan kouluratsuna, silti olemme kerran päässeet kokeilemaan lännenratsastusta, jossa Viola toimi todella hienosti.

Syksy 2017
Minulle on useampi ihminen sanonut, että ei kannata lähteä hevosalalle. Olen silti aina haaveillut työstä eläinten parissa ja erityisesti tutustuttuani hevosten kouluttamiseen ja luonnollisiin hevosmiestaitoihin on kiinnostus hevosalaa kohtaan kasvanut. Lukion jälkeen hain opiskelemaan Kaustiselle hevostalouden perustutkintoa ja Kokkolaan Centria ammattikorkeakouluun tradenomiksi. Minut valittiin opiskelemaan kumpaankin kouluun. Ajattelin, että tradenomiopinnot ovat varmempi vaihtoehto tulevaisuuden kannalta. Vielä silloin en pitänyt mahdollisena ajatusta, että voisin opiskella sekä AMK:ssa, että ammattikoulussa samaan aikaan.
Aloitin tradenomiopinnot syksyllä 2017. Nopeasti huomasin, että minulle jäi valtavasti vapaa-aikaa koulun ulkopuolelle, joten hain uudestaan Kaustiselle opiskelemaan ja aloitin puolivuotta myöhemmin hevostalouden perustutkinnon opinnot, josta valmistuin syksyllä 2019 hevosenhoitajaksi sekä kengittäjäkäsi. Syksyllä 2018 aloin myös käymään Nivalassa Hevostaitokeskuksessa HPT-hevostaito-osaaja® koulutusta, jonka sain päätökseen loppukesästä 2019.
Tulevaisuudessa haaveenani on AMK opintojen jälkeen opiskella kengittäjän ammattitutkinto, sekä jatkuvasti syventää omaa osaamistani hevosten kouluttamisesta ja niiden hyvinvoinnista. Omalla osaamisellani haluan lisätä ihmisten tietoutta hevosten lajityypillisestä käyttäytymisestä, hevosten nopeasta oppimiskyvystä, sekä siitä, kuinka pienillä asioilla voidaan saada hevosista rentoja, sekä saadaan hevosen ja ihmisen välistä luottamusta syvennettyä.