17-vuo­ti­aa­na aloin käy­mään Niva­las­sa Pako­lan Mer­vil­lä opis­sa. Aluk­si autoin vain hevos­ten varus­ta­mi­ses­sa ja muis­sa tal­li­hom­mis­sa seu­ra­ten tar­kas­ti vie­res­tä, kuin­ka Mer­vi kou­lut­ti ja rat­sas­ti hevo­sia. Pik­ku­hil­jaa avus­tin myös itse kou­lu­tuk­ses­sa ja ennen kuin huo­ma­sin­kaan, pää­sin jo kou­lut­ta­maan Mer­vin val­vo­van sil­män alla hevo­sia. Opin tuo­na aika­na niin kou­lu- kuin län­nen­rat­sas­tuk­ses­ta, sekä hevos­ten kou­lut­ta­mi­ses­ta val­ta­vas­ti. Par­haim­mil­laan pää­sin päi­vän aika­na 4–5 eri­lai­sen hevo­sen sel­kään, joi­den jäl­keen vie­lä hyö­dyn­sin oppi­mia­ni asioi­ta Violaan.

Sil­le tiel­le olen jää­nyt, eikä pois­pää­syä enää ole. Mel­kein kai­ken mah­dol­li­sen vapaa-ajan käy­tin vuo­sien 2014–2019 aika­na seu­ra­ten ja avus­taen Mer­viä eri­lais­ten hevos­ten kou­lu­tuk­ses­sa. Ja vie­lä tänä päi­vä­nä­kin otan vas­taan Mer­vil­tä vink­ke­jä ja oppia eri­lais­ten hevos­ten kouluttamisessa.